Sivut


perjantai 30. elokuuta 2013

Mutkikas

Nuorin porukastamme ja rohkein - silittää käärmettä.

3 kommenttia:

  1. Voi kamalaa, toivon todellakin, että kyseinen otus on lelu...heitin kerran murkkuikäisenä kumisen leikkikäärmeen äitini syliin, kun se istui sohvalla puhelimeen puhuen...taisi mennä vastapuoleltakin korvat lukkoon, kun äitini avasi suunsa ja heitti puheensa falsettiin...mä sain sen jälkenn määrätä suunnan, äiti vauhdin...

    VastaaPoista
  2. Jaa-a! Ne vanhat hyvät ajat kultareunaisine muistoineen. Tuo käärme on kylläkin ihan oikea, ei myrkyllinen sentään. Ja henkilökunnan hellässä huomassa. Sai koskea, jos uskalsi.

    VastaaPoista
  3. Voi jestas...olisinkohan päässyt käärmekammostani silittämällä tai edes koskettamalla perivihollistani?

    VastaaPoista