Vesimies

Onkohan joulun vietto mennyt vähän överiksi, kun rantakadulla kömpii vastaan vihreä mies.

Seimen lapsi-ristikon ratkaisu

Seimen lapsi

Jeesus seimessä on kuvattu varmaan tuhansin eri tavoin - tässä taas yksi, tällä kertaa hiekasta muotoiltu.
Hyvää Joulua sanaristikkojen ystäville!

Enkeli-ristikon ratkaisu

Enkeli

Kanarialla on myös tapana harrastaa joulutähteä koristeena - sen tosin löytää puutarhasta tai puistosta.

Joulukuusi-ristikon ratkaisu

Joulukuusi

Suomalaisille joulukuusi on melko luonnonmukainen. Etelässä on etäännytty varsin pelkistettyyn, tunnelmattomaan  hahmoon.

Itsenäisyyspäivänä-ristikon ratkaisu

Itsenäisyyspäivänä

Juhlan kunniaksi ylimääräinen ristikko. Ratkaisu julkaistaan huomenna.

Ag. Joannis-ristikon ratkaisu

Tämän jälkeen lennän Kreikasta Gran Canarialle joulun viettoon palatakseni helmikuussa takaisin.

Ag. Joannis

Ag. Joannis, jossa Manin alueen kolme mahtisukua - tavallisesti sodassa keskenään - kokoontuivat v. 1819 sopimaan yhteisvoimin Kreikan vapauttamisesta Turkin vallasta. He pääsivät sopimukseen ja v. 1821 tästä satamasta lähtivät hampaisiin asti aseistautuneet miehet, merirosvoja ja ryöväreitä siviiliammatiltaan, laivalla Kalamataa valloittamaan. Ja turkkilaiset saivat pian tuta kreikkalaisen "manian" nahoissaan.

Kardamili-ristikon ratkaisu

Kardamili

Lähdin kiipeämään kuvassa näkyvän Viros-joen pohjaa ja laakson rinteellä kulkevaa polkua Exohori-nimiseen ( suom. Peräkylä ) vuoristokylään. Sen laitamilla istahdin lepäämään pienen kappelin varjoon nauttimaan vedestä ja alla avautuvasta maisemasta oliivilehtoon.
Joitakin päiviä myöhemmin luin Kardamilin kirjakaupasta ostetusta kirjasta ( Staffan Stolpe: Morea ), miten tunnettu matkakirjailija Bruce Chatwin oli kulkenut saman reitin ja päätynyt samalle kappelille, sittemmin lopullisesti. Parin vuoden päästä hänen vaimonsa sirotteli hänen tuhkansa kappelin ääreen oliivipuun alle.
Olisi luullut, että jotain aavistusta tai tunnetta olisi kantautunut hänen jäjiltään. Ainut tunne oli sietämätön jano sietämättömässä helteessä.

Lefkas-ristikon ratkaisu

Lefkas

Nyt saa vuorilla ramppaaminen riittää hetkeksi. Aika ottaa iisimmin.
Rantaleluista pääsee joskus katselemaan suurmiesten takapihoille, kuten alla, missä näkyy taustalla Scorpioksen saari - ökyrikkaan Onassiksen suvun omistama.

Varrella virran-ristikon ratkaisu

Varrella virran

Pirun kylmä vesi Tuonelan virrassa. En arvannut kuin vähän kahlata. Ja kävi tietysti Akilleukset - tosin päin vastoin. Jäi vain kuolemattomat kantapäät. Vaimo kyllä väittää, että meikäläisellä on terävää päätä vain jaloissa, sukat on aina rikki.

Manalan Oraakkeli-ristikon ratkaisu

Oraakkeli auttoi yhteyden saamisessa. Lavasteina nukkeja, valoja, ääniä ja mm. poltetun rikin katkua. Erikoinen oli myös, edelleen toimiva, kaiuton sali - manalassahan oli hiljaista.
Asiakas johdatettiin lopuksi toipumishuoneeseen. Herätessään krapulassaan hän varmasti tunsi käyneensä manalassa. Mutta siitä, mitä hän oli saanut tietää, ei ollut hyvä kertoa...
Ja rahaa rupesi tulvimaan ovista ja ikkunoista - ei sentään ikkunoista, joita tuonelassa ei ollut. Konseptia sovellettiin sitten muuallakin, tunnetuin lienee Delfoi.
Myöhemmin roomalaiset panivat paikan matalaksi ja polttivat sen. Hyvää värkkiä käytettiin uusiin rakennuksiin vanhan perinteen mukaan. Mutta kaiuttomaan saliin ei uskallettu mennä - se oli liian kammottava.

Manalan Oraakkeli

Kreikkalaiset keksivät varhain, n. 3000 vuotta sitten,  oraakkelibisneksen.Ihmisillä oli tarve tietää tulevasta ja saada yhteys kuolleisiinsa kuoleman valtakuntaan, jota Hades hallitsi. Etelä-Epiruksella oli moskiittojen riivaama suoalue, joka oli kuolemaksi ihmisille ja eläimille. Sinne virtasi maan alta alkunsa saaneita jokia, joista pahiten ääntelevä oli Styx, tuonelan virta ( nykyisin Acheron ). Niinpä joku keksi ruveta eräällä kukkulalla pitämään yhteyksiä kuolleitten ja elävien välillä - runsasta korvausta vastaan tietenkin.
Lavastus vaati vaikuttavat rakennukset. Monikulmaisista järkäleistä tehtiin muurit ja seinät huoneisiin. Ne selitettiin kykloopin tekemiksi. Ihmisethän eivät sellaiseen pystyneet. Kun rahakas asiakas tuli vastaanotolle, häntä viihdytettiin "resepsuunissa" mm. tarjoilemalla virvokkeiksi huumaavia siemeniä, kasvien lehtiä yms. Oraakkelin tapaaminen tapahtui pimeässä, ehkä täyden kuun aikaan, soihtujen luodessa mystistä valoa.
Kun aika koitti - asiakas täydessä pöllyssä - rikottiin juoma-astiat, heitettiin kivi olkapään yli: paluuta ei ollut. Yksisuuntaisen labyrintin kautta asiakas johdatettiin oraakkelin luo saamaan kontakti kuoleman valtakuntaan.( Lisää Nekromanteionista )

Meteora-ristikon ratkaisu

Kuka se oli, joka keksi ( ouzolasin ääressä ? ), että kiivetäänpä ylös? Ja kuka toinen huomasi, että seuraavalla kerralla pitää tuoda taskuissa pari tiiliskiveä mukana, etteivät kortit lennä tuulen mukana Thessalian tasangolle - huipulla aina tuulee. Siitä se lähti. Kortinpeluusta, salaa eukoilta, luulen ma. Aikaa myöten jokaisen kalliontötsän päälle kertyi niin paljon tiiliskiviä, että niistä oli pakko kehitellä rakennuksia. Vanhemmiten äijät tulivat synnintuntoon - ja eukot kiukkuisemmiksi: niin käyttötarkoitusta vaihdettiin luostareiksi. Olen varma, että myöhempi historiantutkimus tulee vahvistamaan teoriani.

Meteora

Ei varsin omaperäinen ajatus tulla katsomaan Meteoran kallioluostareita. Yli kaksi miljoonaa saa vuosittain saman ajatuksen.
Meteora, Metsovo - helppoja paikannimiä suomalaisen suulle. Suuren Meteoran luostarissa kellarin ovella huomasin kyltin, jossa luki: kellari ( ällät tietysti lamdoja ja r on p ). Taitaa ollakin helppo kieli. Arvatkaapa vastaavasti, mitä on kreikaksi kamari? Kamari !!
Paino kuten suomessa ensimmäisellä tavulla. Niiden painotusten kanssa on syytä olla tarkkana, sanan luonne voi muuttua. Kamári tarkoittaakin ylpeyttä.

Pylväspytinki-ristikon ratkaisu

Jatkan Pindos-vuorille. Ilmasto muuttuu mantereiseksi. Talvi on ylhäällä kylmä lumineen, pakkasineen. Kesät puolestaan kuivat ja kuumat. Rinteet ovat metsäisiä, toisin kuin eteläiset saaret, joiden kaljut kalliot paremmin tunnetaan.

Pylväspytinki

Pitää päästä pois turistirannoilta. Siksi suunnistankin sisämaahan yli vuorten ja harjanteiden tavoittaakseni todellisen kreikkalaisen elämänmuodon. Käytännössä joudun kuitenkin vuorten uumeniin ajaessani moottoritietä Igumenitsasta Thessalonikin suuntaan. Kilometrikaupalla tunneleita, kaksi rinnakkain - alkaa vähitellen valjeta, mihin velkamiljardit ovat uponneet. Eikä tunnelin päästä totisesti näy valoa. Ja sitä elämää nähdäkseni on kurvattava pois valtateiltä.

Parga-ristikon ratkaisu

Venetsialaisaika Pargassa oli oikeastaan aika siedettävää. Kauppaa käytiin, oliivipuita istutettiin - kehittyi öljybisnes. Turkkilaiset pidettiin poissa. Ali Pasha tosin rakennutti lähistölle oman linnoituksensa pahat mielessä, mutta käyttämättömäksi se jäi.
1800-luvulla sitten Pargan jouduttua eri vaiheiden kautta englantilaisten haltuun nämä myivät Pargan tarpeettomana turkkilaisille. Niinpä asukkaat pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa veneisiinsä ja soutelivat Korfulle, minne turkkilaiset eivät koskaan päässeet.
Pargalaiset palasivat takaisin vasta Kreikan itsenäistyttyä. Ja Pargasta tänään.

Parga

Olen tullut Virosta lähtien koko lailla suoraan etelään ja päätynyt Joonian merelle Kreikan mantereen rannoille. Välimerellinen kulttuuri ja elänmänmeno poikkeavat monin tavoin tähän asti koetusta. Biitseillä jyrää turismi. Mutta jos nostaa katseensa vähän korkeammalle, ei voi välttyä huomaamasta, että melkein joka kukkulalla -  rantavyöhykkeellä ja saarilla - on venetsialainen linnoitus. Ahkeria kivimiehiä nuo venetsialaiset! Luultavasti kuitenkin pakottivat alkuasukkaat kiviä kantamaan. Ja mistä kivet? No, niitähän oli helppo purkaa vanhoista temppeleistä ja matalammistakin majoista. Pargan tunnelmia lisää täältä.

Pimeät grynderit-ristikon ratkaisu

Albania on erikoinen maa. Siellä voi nähdä muualta Euroopasta kadonnutta elämäntapaa rinnan kahlitsemattoman kapitalismin. Köyhä maa on nopeasti nousemassa kommunismin kumarasta. Kehitys on paljolti kiinni siitä, miten siirtotyöläisinä toimivat albaanit pärjäävät naapurimaissa. Menestystä toivotellen siirryn etelään rajan yli Kreikkaan, jonka konkurssikypsä talous ei valitettavasti hyvää lupaa albaniankreikkalaisille kylille.

Pimeät grynderit

Montako vastarakennettua tornitaloa seisoo tyhjänä Suomen kaupungeissa?!! Täällä niitä on paljon, vieri vieressä - ja lisää pukkaa. Joillakin on liikaa rahaa plakkarissa ja kotona lisää piironginlooras. Siistiä sijoitella rakennuksiin. Puhdasta tästä eteenpäin. Ei niillä asukeilla ole niin väliä. Sarandasta lisää täältä.

Muistomerkki-ristikon ratkaisu

Nämä laitokset rakennettiin aivan turhaan. Kukaan ei tahtonut rynnistää kommunismin mallimaahan. Eikä kukaan uskaltanut karata poiskaan. Jos lähti, suku surmattiin.

Muistomerkki

Jokainen valloittaja pyrkii säilyttämään asemansa. Niinpä jälkipolville jää ihmeteltäväksi muureja, linnoja, pyramideja ja temppeleitä. Albanian edellisen vallan muistomerkit on ripoteltu pitkin valtion rajoja - yli 700 000 ( ? ) kappaletta. Riittää meille nykyisille ja tuleville turisteille taivastelemista pitkäksi aikaa. Ja jossittelemista: Jos tuo sementtimäärä, mikä bunkkereihin kului, olisikin käytetty kansalaisten asuntoihin...

Rakentamisrieha-ristikon ratkaisu

Vähän vaikea tilanne: on MERSU alla, mutta baanana perunamaa. Kreikkalaiset ojensivat auttavan kätensä ja rahoittivat luultavasti EU:n varoilla Etelä-Albanian kreikkalaiskylien infraa. Kuinkahan kylien käynee nyt, kun rahahanat Kreikan suunnasta kuivunevat !

Rakentamisrieha

Uusi, vapautunut Albania on kokenut monenlaisia "buumeja". On ensinnäkin rakennusbuumi. Siirtotyöläiset sijoittavat ansioitaan taloihin, joita syntyy kuin sieniä sateella. Aina ei ehditä hakea rakennuslupaakaan. Ja kun reipasotteiset virkamiehet toteavat laittoman tilanteen, ei kun torppa kumoon vaan. On se kuuma albaanin temperamentti.
Toinen näkyvä buumi on autoistuminen. Euroopan kaikki vanhat, saastuttavat MERSUT ovat päätyneet Albaniaan. Vaurastumisen pitää näkyä, MERSU on aina MERSU. Jos sattuu näkymään uudempi malli, se on varastettu.
Kolmas buumi, jossa albaanit polttivat näppinsä, olivat erilaiset pyramidihuijaukset sijoitustoiminnassa. Sinne säästöt sulivat pyramidien sortuessa. HA-HA-HAA ! ... Ai niin, olihan meilläkin niitä, Wincapita viimeisenä. Ahneella on ... loppu!

Albania-ristikon ratkaisu

Uskon tunnustaminen oli laitonta. Ristit ja minareetit katosivat. Kiinteistöjen, autojen ja vastaavien yksityisomistaminen oli kiellettyä. Kun ikeet raukesivat 1990-luvun alussa, ihmiset lähtivät maailmalle ( se tietysti oli ollut kiellettyä ) siirtotyöläisiksi. Rahaa virtasi kyliin, mikä näkyi innokkaana rakentamisena; minareetteja ja ristejä alkoi taas nousta horisonttiin, autoja liikkua teillä. Mursin kylästä lisää.

Albania

"Paljon on kärsitty vilua ja nälkää
Balkanin vuorilla taistellessa.
- - -
Poikia on haudattu Balkanin santaan
Toiselle puolelle Tonavan.
Oi kallis kotimaa... "

Tonavan jälkeen matka jatkuu Albaniaan, maahan jolla on hirveä historia - aina joku kimpussa. Jo muinaiset roomalaisetkin... Ja kun Rooma jakautui, Bysantti nappasi eteläiset osat. Sitten tulivat slaavit, gootit, hunnit,---, venetsialaiset, serbit ja ottomaanit islaminuskontoineen. 1900-luvun alussa turkkilaisista päästiin, ja maa itsenäistyi. Tuli ensimmäinen maailmansota, ja naapurit yrittivät rohmuta sen. Eipä onnistunut. Toisessa maailmansodassa Mussoliini miehitti - ja menetti. Mutta sitten alkoivat omat koirat purra: valtaan pääsivät tiukan linjan kommunistit ja Enver Hoxha.

Tonava-ristikon ratkaisu

Aina vain etelämmäs vie levoton veri, kulttuurimme alkulähteille.

Tonava

Pääkaupunki todistaa rakennuksillaan menneestä suurvalta-ajasta Itävallan kanssa. Ja Tonava-kaunoisen  pitäisi avata runosuonet pulppuamaan. Silti muistan vain hukkuvan koiran, joka horjahti virtaan, yritti epätoivoisesti vastavirtaan, kunnes uuvahti.

Unkari-ristikon ratkaisu

Unkari

Unkarilaiset ovat saaneet kyytiä joka suunnasta. Valloittajien on ollut helppo ratsastaa ristiin rastiin tasankoa. Eikä ole oikein ollut lymypaikkoja kansalle - ei kun alistu tai kaadu. Siinä oppii taiteilemaan idän ja lännen, pohjoisen ja etelän välissä. Niinpä kieli ja kulttuuri säilyvät, suuria nimiä nousee.

Auschwitz-ristikon ratkaisu

Jatkan sukukansan, Unkarin pariin.

Auschwitz

Nuijamiesten listiminen oli lastentarhatouhua siihen verrattuna, mitä täällä tapahtui. Mitä onkaan historia - his story - uljaiden miesten tarinaa, jossa sääli on sairautta, hautakumpujen ketju tuloksena - aina ei sitäkään. Ja uudet sukupolvet unohtavat ja tekevät saman uudelleen. Auschwitz sijaitsee eteläisessä Puolassa.

Pärnu-ristikon ratkaisu

Vauhdilla kohti etelää!

Pärnu

Viron kohtalo kulki omia, ulkopuolisten määräämiä teitään. Itsenäisyyden palauduttua muutos on ollut valtava. Merkkejä vanhasta löytyy yhä. Ne alleviivaavat vapauden arvostusta. Pääkuva on Pärnusta.

Viro-ristikon ratkaisu

Viro

Äitini suvun, Liskin, juuret  juontavat Viron suuntaan. Siksi onkin luontevaa minun jatkaa omaa evakkotaivaltani tänne. Äidin matka suuntautui viime vaiheessa Ruotsiin, minne hänet on haudattu.

Viipuri-ristikon ratkaisu

Poistun nyt "kotikonnuiltani" kohti eteläisempiä leveysasteita.

Viipuri

Kansainvälinen Viipuri oli tärkeä kauppapaikka. Isoisäni valmisti kärryjä Viipurin porvareille. Hän oli vahva, monessa mukana ollut persoona. Papit eivät olleet kovin korkealla hänen arvolistallaan. Mutta elämä, kuin kurillaan,  kasvatti hänen pojastaan papin.

Käkisalmi-ristikon ratkaisu

Käkisalmi

Vuoksen varrella sijaitsi äitini kotikylä. Sinne isoisä rakensi välirauhan aikana uuden talon poltetun tilalle. Vaan ei jäänt ko nurkkatappiloi, kun taas piti lähteä. Eikä nykyään ole sitäkään. Alajuoksulla Laatokan rannalla sijaitsee Käkisalmi.

Valkjärvi-ristikon ratkaisu

Valkjärvi

Kova meteli nousi Venäjällä, kun virolaiset siirsivät venäläisten hautamuistomerkkiä. Eipä ole kuulunut meteliä venäläisten hävitettyä enoni haudan ja koko hautausmaan - eipä ole kirkostakaan paljon jäljellä Valkjärven kirkonkylässä. Lisää Valkjärvestä löytyy täältä:

Luukkalan piha-ristikon ratkaisu