Sivut


Näytetään tekstit, joissa on tunniste Auttoinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Auttoinen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 15. heinäkuuta 2011

Luukkalan piha

Kotikylä on hiljentynyt lapsuuteni ja nuoruuteni ajoista. Isä muistelee, kuinka "Raittiristillä" - kuvan talon vaiheilla - miehet istuivat hänen lapsuudessaan tienvarren risuaidoilla ja vaihtoivat kuulumisia. Pojat löivät kepeillä kiekkoa vuorotellen pitkin tietä. Se joukkue voitti, joka sai ajetuksi vastustajan kauimmaksi Raittiristiltä.
Viikon päästä siirryn äitini lapsuusmaisemiin Karjalan kannakselle.



perjantai 8. heinäkuuta 2011

Osuuskauppa

Auttoisten raitilla oli lapsuudessani vilkasta liike-elämää: posti, suutari, osuuskauppa, meijeri, Hokan kauppa, kahvila Peltolan talossa Äessillan kupeessa, kioski toisella puolella, "Länskä" eli Länsi-Päijänteen osuusliike, Hokan Heikin kahvila ja Kammosen kahvila Ukon mäellä. Mitä on nyt?!!
Isoisoisäni rakennutti kuvassa näkyvän kaupparakennuksen tyttärelleen Emilialle, joka nai kiertävän kaupparyssän. Tarkoitus oli kai vakiinnuttaa kaupankäynti - ja avioliitto Auttoisille. Mutta viina maistui enemmän kuin kaupankäynti.






perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kyläharjulla

Sahtimarkkinoiden aikaan on hyvä pitää mielessä, että sahti - kuten viinikin - on viisasten juomaa. Aikaa sitten Auttoisilla muuan mies joi huonoa, hapanta sahtia eikä siitä tietenkään mitään hyvää seurannut: yllättäen löysi mies kurat housuistansa, mikä pian kiinnitti myös juomaveikkojen huomiota. Mutta vastaus osoitti viisautta - no ainakin sanavalmiutta: " Kaiken mitä minä teen, minä teen harkiten !"


perjantai 24. kesäkuuta 2011

Jamoin ranta

Lapsuuden ihanuuksien muisteleminen on kuin kuvajaisten tarkastelua - syntyy väistämättä vääristymiä, joilla voi peittyä synkkiäkin sävyjä. Ei Einonkaan lopulta niin hyvin käynyt.
Hauskaa juhannusta joka tapauksessa Auttoistenkin rannoille, missä kokot loimuavat, ja
"vastarannalla huutaa toinen samanmoinen".



perjantai 17. kesäkuuta 2011

Auttoinen

Jamoinjärven ranta oli tärkeä paikka lapsuuteni kotikylässä. Siellä uitiin ne pitkät, aurinkoiset kesät, soudeltiin ja kalasteltiin, luisteltiinkin talvella. Tuolta vastarannalta souti kansakoulukaverini Eino kouluun - kyydeistä ei ollut tietoakaan. Mitenkähän hän selvisi rospuuttokaudella.