sunnuntai 27. marraskuuta 2011
perjantai 25. marraskuuta 2011
Kardamili
Lähdin kiipeämään kuvassa näkyvän Viros-joen pohjaa ja laakson rinteellä kulkevaa polkua Exohori-nimiseen ( suom. Peräkylä ) vuoristokylään. Sen laitamilla istahdin lepäämään pienen kappelin varjoon nauttimaan vedestä ja alla avautuvasta maisemasta oliivilehtoon.
Joitakin päiviä myöhemmin luin Kardamilin kirjakaupasta ostetusta kirjasta ( Staffan Stolpe: Morea ), miten tunnettu matkakirjailija Bruce Chatwin oli kulkenut saman reitin ja päätynyt samalle kappelille, sittemmin lopullisesti. Parin vuoden päästä hänen vaimonsa sirotteli hänen tuhkansa kappelin ääreen oliivipuun alle.
Olisi luullut, että jotain aavistusta tai tunnetta olisi kantautunut hänen jäjiltään. Ainut tunne oli sietämätön jano sietämättömässä helteessä.
Joitakin päiviä myöhemmin luin Kardamilin kirjakaupasta ostetusta kirjasta ( Staffan Stolpe: Morea ), miten tunnettu matkakirjailija Bruce Chatwin oli kulkenut saman reitin ja päätynyt samalle kappelille, sittemmin lopullisesti. Parin vuoden päästä hänen vaimonsa sirotteli hänen tuhkansa kappelin ääreen oliivipuun alle.
Olisi luullut, että jotain aavistusta tai tunnetta olisi kantautunut hänen jäjiltään. Ainut tunne oli sietämätön jano sietämättömässä helteessä.
sunnuntai 20. marraskuuta 2011
perjantai 18. marraskuuta 2011
Lefkas
Nyt saa vuorilla ramppaaminen riittää hetkeksi. Aika ottaa iisimmin.
Rantaleluista pääsee joskus katselemaan suurmiesten takapihoille, kuten alla, missä näkyy taustalla Scorpioksen saari - ökyrikkaan Onassiksen suvun omistama.
Rantaleluista pääsee joskus katselemaan suurmiesten takapihoille, kuten alla, missä näkyy taustalla Scorpioksen saari - ökyrikkaan Onassiksen suvun omistama.
sunnuntai 13. marraskuuta 2011
perjantai 11. marraskuuta 2011
Varrella virran
Pirun kylmä vesi Tuonelan virrassa. En arvannut kuin vähän kahlata. Ja kävi tietysti Akilleukset - tosin päin vastoin. Jäi vain kuolemattomat kantapäät. Vaimo kyllä väittää, että meikäläisellä on terävää päätä vain jaloissa, sukat on aina rikki.
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Manalan Oraakkeli-ristikon ratkaisu
Oraakkeli auttoi yhteyden saamisessa. Lavasteina nukkeja, valoja, ääniä ja mm. poltetun rikin katkua. Erikoinen oli myös, edelleen toimiva, kaiuton sali - manalassahan oli hiljaista.
Asiakas johdatettiin lopuksi toipumishuoneeseen. Herätessään krapulassaan hän varmasti tunsi käyneensä manalassa. Mutta siitä, mitä hän oli saanut tietää, ei ollut hyvä kertoa...
Ja rahaa rupesi tulvimaan ovista ja ikkunoista - ei sentään ikkunoista, joita tuonelassa ei ollut. Konseptia sovellettiin sitten muuallakin, tunnetuin lienee Delfoi.
Myöhemmin roomalaiset panivat paikan matalaksi ja polttivat sen. Hyvää värkkiä käytettiin uusiin rakennuksiin vanhan perinteen mukaan. Mutta kaiuttomaan saliin ei uskallettu mennä - se oli liian kammottava.
Asiakas johdatettiin lopuksi toipumishuoneeseen. Herätessään krapulassaan hän varmasti tunsi käyneensä manalassa. Mutta siitä, mitä hän oli saanut tietää, ei ollut hyvä kertoa...
Ja rahaa rupesi tulvimaan ovista ja ikkunoista - ei sentään ikkunoista, joita tuonelassa ei ollut. Konseptia sovellettiin sitten muuallakin, tunnetuin lienee Delfoi.
Myöhemmin roomalaiset panivat paikan matalaksi ja polttivat sen. Hyvää värkkiä käytettiin uusiin rakennuksiin vanhan perinteen mukaan. Mutta kaiuttomaan saliin ei uskallettu mennä - se oli liian kammottava.
Tilaa:
Kommentit (Atom)