Nuorin porukastamme ja rohkein - silittää käärmettä.
Säädetyn ajan kuluttua minusta tuli päätoiminen sanaristiretkeläinen, joka tien päältä töllistelee - melko ulkopuolisesti - maisemia ja maailman menoa. Tutkailen paikkoja kotikontujen raiteilta aina maailman ääriin. Ja tuliaisina tuon valokuvien ja matkakertomusten sijasta sanaristikon ratkottavaksi. Joka perjantai uusi ristikko, joka sunnuntai ratkaisu. Viikonlopun viihteeksi helppo sanaristikko. Klikkaa ensin ristikko suuremmaksi, sitten oikealla painikkeella tulostamaan.

Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi kamalaa, toivon todellakin, että kyseinen otus on lelu...heitin kerran murkkuikäisenä kumisen leikkikäärmeen äitini syliin, kun se istui sohvalla puhelimeen puhuen...taisi mennä vastapuoleltakin korvat lukkoon, kun äitini avasi suunsa ja heitti puheensa falsettiin...mä sain sen jälkenn määrätä suunnan, äiti vauhdin...
VastaaPoistaJaa-a! Ne vanhat hyvät ajat kultareunaisine muistoineen. Tuo käärme on kylläkin ihan oikea, ei myrkyllinen sentään. Ja henkilökunnan hellässä huomassa. Sai koskea, jos uskalsi.
VastaaPoistaVoi jestas...olisinkohan päässyt käärmekammostani silittämällä tai edes koskettamalla perivihollistani?
VastaaPoista